Uusi viikko ja kirjaimellisesti melko uudet kujeet.. Monon lähdettyä eilen koulutukseen viikoksi, siirrettiin mut tosiaan huoltopuolelle. Had no idea kenen luo mun ois pitäny mennä ja mitä tehdä, vaikkakin Mono oli esitellyt mut mun tulevalla "työnjohtajalle" tms torstaina. Menin sit jo hyvin ennen kasia pällisteleen halliin, josko siellä ois yhtään tuttua naamaa. Nichts, joten rohkaisin mieleni ja kysyin parilta nuoremmalta jannulta oisko niillä mitään ideaa siitä, mihin mun pitäis mennä. Ei ne oikein hiffannu mua, kunnes selitin että joku tyyppi joku puhuu englantia, ja jolla on italialaistyyppinen nimi. "Oh ja, Louis!?", joo, varmaa just se Louis sitten, ich weiß nicht. Sitä italiaanoa sai ootella hyvän tovin, mutta aika kulu rattosaan kun perhepiiristä soiteltiin heti aamutuimaan iloisia uutisia, ja poikien jutuille pysty myötänaureskeleen kun luuli ymmärtävänsä jonku hyvän läpän...
Louis saapu työmaalle joskus 15 yli 8. Tismallista sinänsä, että työt alkaa juurikin vartin yli. Ruvettiin töihin samantien, ja toisin kuin mulle on kerrottu, niin mäkin sain tehdä jotain, enkä vaan katsoa tai laitella "pöläreitä Porcheihin valkohansikkaat kädessä".
Tähän väliin voisin muuten vähän valaista - meitä, tai no siis mua ainakin, on koulussa aina "peloteltu" siitä kuin tiukka saksalaisten työmoraali yms on. No enpä nyt tiiä.. Saksan että Suomen korjaamoelämää nähneenä uskaltaisin sanoa, että meleko samanlainen meno molempien halleissa on. Välillä tekis itellä mieli älähtää johonkin mitä ne tuuskaa täällä.. (on menny opit jotenkuten siis perille..) Ja mun on NIIIIN pakko päästä sanomaan, ja siis TIEDÄN että tästä on joo puhuttu _miljoona_ kertaa koulussa, ja tiedän kaikki "hyvät" perustelut siihen miksei, mutta SILTI - Saksassakin niillä on vesipulloja hallissa, ja hauskinta tässä on se että työpaikka kustantaa ne... NII KERTA! Joten terveisiä vaan sinne Raahen ammattiopistolle täältä autoalan johtoportaalta, TAISTELKAA NIISTÄ PULLOISTA! ..Sini on puhunut.
Joo mutta takasi asiaan - Louiksen lisäksi siinä oli töissä meidän kans joku Thomas. Ja tää Thomas ei ollukkaa ihan turha jannu, KUN SE PUHU ENGLANTIA. Jeeee! En tiiä, tosi kivaisasti alko tää viikko kun muuan englannintaitaja samassa työporukasa. Tosin Louis ei oikein purematta nielly sitä kun en "muka" puhu saksaa, sen jälkeen kun erehdyin nakkaa muutaman fraasin ilmoille.. Välillä ne puhuu iha vasitella vaan saksaa mulle, mutta voitokspa se siitä vaan kääntyy..
Hypäten taas vähän sinne sun tänne, mutta olin tosiaan eilen muuten vaan dallailemas pitkin Paderbornia, ja suddenly, löysin ilmaisen WLANin! Tuhottoman mielissäni tästä löydöstä etin lähimmän penkin mihin tää maaginen yhteys ylsi, ja aloin päivittelee Instat ja facebookit läpi.. Puhuin just kuulokkeet päässä erään ystävättären kanssa facessa, kun joku tummahkohipiäinen vanhempi mies pyysi istua viereeni. No miksikäs ei, istukoot. Kohteliaasti tämä herrashenkilö tarjosi minulle savuketta, kun itsekkin laittoi siinä norttia palamaan. Puistin vaan päätäni hymyillen, ja jatkoin kaverini kanssa jutustelua, KUNNES SE LINJA KATKES. Fffuuuu. Hetken aikaa mietin että oisin esittänyt puhuvani edelleen ystäväni kanssa, mutta kiinni jäädessäni oisin vaan nolannu itseni. Niinpä tyydyin vain pihisemään jotain suomeksi pätkivästä netistä.. Tämä vieressäni istuva mies sitten aloitteli keskustelua, kysyen puhuinko juuri ... nii, no en nyt muista mitä kieltä, mutta tyylii puolaa tms? Whatever. Sanoin vaan etten, ku Suomea. Siitähän se innostu, ja poristiin pitkät tovit, ja oli oikeasti tosi mukavaa jutella jonkun kanssa, kun ei ollu kokopäivänä vaihtanu ainuttakaan sanaa kenenkään kanssa livenä (ellei siis kaupan kassaa tyyliin lasketa). Se vanha mies oli kaikinpuolin muuten tosi mukava, mutta sitten kun se alkoi valittaan omaa yksinäisyyttään ja olematonta parisuhdetilannettaan, alkoi mua hieman pelottaa. "Im not married, I'm single architect, but u r married?" ..Ei en oo, mutten kyllä nyt niin vapaakaan, joten don't try anything. Koitin tosiaan selventää sille että vaikkei meistä ikinä mitään rakastavaisia tulisikaan, niin ystäviä ei ikinä ole liikaa.. Mutta kun tää vanhamies alkoi selittää kuinka asuu ihan lähellä, parin sadan metrin päässä ja sillä on ilmainen wlani siellä, ja hän voi näyttää mulle kaupunkia.. Tilanne alko tosiaan mennä jotenkin ahdistavaks, joten vetosin sitten paniikissa johonkin moiseen "Oh itll be blast but I promised to call my boyfriend and his waiting for my call so not now". Sinnikäs vanhus(ok se oli ehkä 50 vaan), kun meinas että käy hakeen autonsa ja käväsee tankilla ja tulee takas, "wait here wait here only 15minutes", "yeah see ya later". ...Nii vissii.. Kun sen ukkelin selkämys näkyi tarpeeks kaukana, keräsin kamani ja lähdin melko ripiään kipittään kohti keskuskatua..
Joo'o, taas sen verran selitystä että saa riittää tältä päivältä.. Mun selkä sanoo muutenkin jo poks tästä koneella istumisesta ja hallityöskentelystä.. Jos ei muuten, nii mut saa lähettää vaikka sit ees palasina takas Suomee, en oo nimittäin varma kauanko mun selkä vielä kestää tätä.. Pffff.... As I've said before, jos joutuisin 5päivänä viikossa työskenteleen hallissa (as now), niin joutuisin jäämään varmaa sairaseläkkeelle ennenkuin ees valmistun. Tai sit teen niinkuin Louis sanoo ja meen heti Suomeen palattua fysioterapeutille tai hierojalle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti