Das ist der Punkt!

Heheeei! Kelekka kääntyny jo kovastikki kotia kohti kun 18pv Saksassa takana ja 8 enää edessä, joista se viimenen onki pelekkää matkustamista back to Finnnnnnland! Yayy! Oon ehkä pikkasen jo turhanki paljo lähtöfiiliksis tääl kun aamulla bussia ootellessa havahduin tajuaan etten ookkaan menos vielä kotiin, vaan töihin.. Hups. Mutta töissä on kyllä ollu aivan erikivaa tällä viikolla! Mono palas koulutuksesta joten tein siitymän takasi korikorjaamon puolelle, ja ihmiset tuntuu jotenkin muutenkin paljon mukavimmilta mua kohtaan siellä. Yhden ystävän arveluita lainatakseni, "Ne saksalaiset on varmaa semmosta vähän hitaammin lämpenevää sorttia". Joo'o, niin taitaa olla. Noh, parempi vähä myöhää ku ei millonkaa.
Viikonloppu meni tuskallisen hitaasti kun ei tosiaan ollut ollu mitään konkreettista seuraa moneen päivään. Tai Suomesta tottakai, mutta mää ite en tykkää hirveesti chattailla tms, koska a). yleensä se on niin turruttavaa näpertää sitä puhelinta b). Se on niin ilmeetöntä ja kuollutta c). periaatteessa vähän sama kuin b, eli kun siis koska vaikka siellä langan päässä ois joku, sitä on silti _yksin_. 
Paremman tekemisen puutteessa kulutin sitä loputtomalta tuntuvaa aikaani istuen tunteja kahviloissa, jaaa... saatoin mää vähän shoppaillakki. Tosin ihan oikiastikkaa emmää ostanu muutakuin yhen bleiserin, koska otin tänne messii vaan yhden takin, ja se on niin paksu ettei sitä voi kovin lämpiminä päivinä pitää. Ja koska tarviin uuden koska mun vanha samanmoinen on vähän teltta tätänykyä.
Sunnuntai oli alusta loppuun vähän sellanen "teen kuolemaa"-päivä koska ei ollu _mitään tekemistä_ ja pää alko jo leviään kun oli viettäny niin monta päivää yksin. But I survived.
Ja mun seuranpuutteeseen iski muutos eilen, kun yks kaveri joka oli kerran kans täällä harjottelusa, kerto että sen silloinen hostisä Alex vois kuulemma viettää mun kaa aikaa ja näyttää mulle paikkoja ym. No mutta hei, why not?! Muuan viestin vaihtamisen jälkeen Alex tulikin hakeen mua Kiepestä kuuden maissa illalla avoBEMARILLAAN (If u know me, u know the color of this word now..) Oli auto mikä oli, mutta kuski oli kaikinpuolin tosi lepponen tapaus!
Otettiin suunnaks keskusta ja päädyttiin yhteen Irkkupubiin istuun iltaa, huonon läpän (ok välillä ihan jeeskin) ja karaoken merkeissä. After all, oli kyllä erimukavaa nähdä ihmisiä ja porista niitä näitä livenä pitkästä aikaa.
Pff mutta niin. En jassa miettiä enkä kirjoittaa enempää, väsy ja jokapaikan särkeminen iskee sen verran jo päälle että taian alakaa nukkumaan. Joo.
PS. Oon tosi mielissäni kun puhun jo ihan semi kohtalaisen tyydyttävästi ees jotaki saksaa... !