From Westerntor to Lindenweg

Here I am, Paderborn. Matka suju muuten tosi hyvin, mutta juna-asemalla meni Siikajoen tytöllä sormi suuhun.. Enhän minä oo ikinä käyttäny lippuautomaattia. Varsinkaan Saksaksi?! Luojan kiitos siinä oli paikalla joku avulias asemahenkilö joka ostatti mulle ne oikeat liput siitä masiinasta..Junaan päästyä panikoin sitten hieman lisää, kun pelkäsin etten osaisi jäädä oikealla asemalla pois, eikä asiaa auttanut yhtään se että koko juna oli täpötentäynnä ja seisoin jossain eteisessä matkalaukkuineni n.15 muun ihmisen kanssa, enkä nähnyt ulos EIKÄ mitään kuulutuksia tulevista asemista ollut... Onneksi ihmiset oli tosi ystävällisiä ja kysymällä apua pääsi ja pääsee pitkälle...12h matkustamisen jälkeen saavuin Pension Kiepeen. Awkward kun tään paikan vanhahko omistajapariskunnan rouvashenkilö selitti mulle solkenaan saksaa, ja mitä minä siihen voin sanoa muutakuin Ja, ja, ja ja nyökytellä typeränä.. (En siis ymmärtänyt sanaakaan..)
Eilen aamulla heräsinki sit melko epämääräisistä fiiliksistä, kun en aluksi tiennyt yhtään missä edes oon. Ajan ja paikan hiljalleen palailtua mieleen, muistin että jonkun Stefanin oli tarkoitus tulla hakemaan mut joskus puoliltapäivin.
Suoritin siinä sit aamutoimia, ja tupakille (sori kaikki) mennessä huomasin että Frau Kiepe(r?) oli jättänyt mun oven eteen tarjottimen jossa oli Nalle-mukillinen maitoa, pari croisanttia ja erilaisia marmeladeja ja NUTELLAA... :D (Tästä söpöstä ilmestyksestä lisäilen kuvia myöhemmin Instagramiin..)
Pilkulleen klo 10.30 saapuikin tämä Stefaniksi itseään kutsuva henkilö noutamaan mua täältä Kiepestä, ja ajatti mut melko suoraan mun Paderbornin työpaikalle Thielille. Paikanpäällä selvis ettei koko miltei 100hengen korjaamolla puhu englantia hyvin kuin yksi asentaja, Herr Mono ( :DDD) joten I'll work with him then.
Pikasen korjaamokierroksen jälkeen Stefan nakkas mut keskustaan, ja kerto että yhdessä kauppakeskuksessa on Saturn-niminen elektroniikkaliike mistä voin ostaa itelle tään PrePaid-mokkulan. Well, what should I say. Jos Suomessa sellaisen hankkiminen oli hankalaa, niin Saksassa se oli äärimmäisen vaikeaa. Siihen tarvittiin 4 eri myyjää, välillä pari asiakasta kääntäjiks, semisti aikaa ja takaisin Kiepeen päästyä 4h asennusaikaa.. BUT I DID IT. Sain ostettua saksalaisesta elektroniikkakaupasta nettitikun ja saksankielisillä ohjeilla sain sen toimiin tässä surkeassa (sori amis) läppärissä. Yaaay! Toki ennenkuin pääsin takaisin Kiepeen, eksyin vähän kaupungille, ja kiersin bussilla nro.7 muutaman kunniakierroksen pitkin kaupunkia.. Kyllä mää sain Stefanilta aiemmin printatut bussiohjeet jossa luki pysäkit ym, mutta kuka unohtikaan aktiivisesti seurata sitä näyttötaulua... Hupsista. Anyway, kyselyikä koko ikä ja pääsin kuin pääsinkin takaisin...
Today olikin eka työpäivä, ja huijaisin jos sanoisin ettei ois jännittänyt.. Tosin melko turhaan, porukka oli tosi lepposta, vaikkei sitä englantia kukaan Monon lisäksi puhunutkaan. Pääsin korikorjaamon puolelle, missä tänään suoristeltiin jotain Audin runkoa ja vaihdettiin puskureita ymym.. 8-17 vierähti töissä, jonka jälkeen liikahdin pää-,selkä-,jalka- ja niskakipuineni bussilla keskustaan ja löysin pian itseni _mäkkäristä_ istumasta, koska se on aikalailla ainoita paikkoja missä on ilmainen WLANi..Seiskan maissa lähdin ruokakaupan kautta kohti bussiasemaa, mutta seikkalunjanoisena vaihdoin reittiä ja missasin mun bussin ja eksyin. Oho. Ehdin harhailla onneks vaan tunnin ja löysin oikean pysäkin.. VIHDOIN JA VIIMEIN oon takaisin Kiepessä. Äärimmäisen väsyneenä, kipeenä, ja melko *ttuuntuneena kun tää kone on vammanen ja pilaa kaiken mitä teen all the time.. Kuvia voi tsekkailla tosiaan Instasta, lisäilen niitä sinne sitä mukaan kun löydän aina jostain wlanin.. Ja teksti on tosi tökkivää ymymym but im tired. I dont care. Sori.
Nyt mä alan nii nukkuu.

IT HAS BEGUN!

Muuan vuosi pyörähtänyt ilman aktiivista bloggausta, but for now mun pitäis herättää se sisäinen Runeberg ja intohimoinen bloggari henkiin tään opintopäiväkirjan tms merkeissä... Suuntana tosiaan Paderborn ja neljän viikon mittainen työharjoittelu Thielillä, eli mikälie Audi/Porche/VW/Skoda-liike se nyt olikaan.
Well, here I am. Helsinki-Vantaa. All alone. Fiilikset Oulussa oli aika haikeet, kun ymmärsin että seuraavat 27 päivää oonkin jossain parin tuhannen kilometrin päässä aivan uusissa kuvioissa. Awesome. Scary. ...COOL.
Kun kone aloitti laskeutumisen kentälle, muistin kuinka penskana aina pitemmiltä lennoilta palatessa koko matkustamo taputti ja jopa hurras. Weird. Miksei kotimaan lennoilla taputeta? Eikä kyllä Varsova-Helsinki lennonkaan laskeuduttua taputettu.. Onkohan siihen joku etiketti? Tai siis jotku hienoiset normit milloin taputetaan ja ollaan mielissään perille pääsystä ja siitä ettei kone tippunut. Mää nyt ainakin oon. ...oisko mun pitäny tehdä aloite ja hurrata hullun lailla? ..ehkä se ois ollut vaan tosi awkward mun tuntemattomalle vierustoverille, joka ois koittanut sen jälkeen vaan hautautua penkin alle.
Ok melko levottomia ajatelmia.
Koitan pitää tätä blogia hengissä aina kun satun löytämään jostain ilmaisen Wlanin. Jee. Wuhuu.
Mutta nyt, pakko lähtä nauttimaan tästä lentokentän vilinästä ja lähdön tunnelmasta ja ja ja ja ja ja....!

Ps. Kyllä mua oikeasti vähän jänskättää.

Pps. Mää en tiiä pitäiskö mun pitää jotain fiksua ammattimaista blogistelua, vai saanko Sinimäiseen tyyliin selittää typeriä juttujani.

PPS. MUISTAKAA MYÖS INSTAGRAMISSA SEURAILLA MUN TYPERIÄ PÄIVITYKSIÄ , nimim. BLEUECC

...bue bye Finland, im gonna miss u all.