Muuan vuosi pyörähtänyt ilman aktiivista bloggausta, but for now mun pitäis herättää se sisäinen Runeberg ja intohimoinen bloggari henkiin tään opintopäiväkirjan tms merkeissä... Suuntana tosiaan Paderborn ja neljän viikon mittainen työharjoittelu Thielillä, eli mikälie Audi/Porche/VW/Skoda-liike se nyt olikaan.
Well, here I am. Helsinki-Vantaa. All alone. Fiilikset Oulussa oli aika haikeet, kun ymmärsin että seuraavat 27 päivää oonkin jossain parin tuhannen kilometrin päässä aivan uusissa kuvioissa. Awesome. Scary. ...COOL.
Kun kone aloitti laskeutumisen kentälle, muistin kuinka penskana aina pitemmiltä lennoilta palatessa koko matkustamo taputti ja jopa hurras. Weird. Miksei kotimaan lennoilla taputeta? Eikä kyllä Varsova-Helsinki lennonkaan laskeuduttua taputettu.. Onkohan siihen joku etiketti? Tai siis jotku hienoiset normit milloin taputetaan ja ollaan mielissään perille pääsystä ja siitä ettei kone tippunut. Mää nyt ainakin oon. ...oisko mun pitäny tehdä aloite ja hurrata hullun lailla? ..ehkä se ois ollut vaan tosi awkward mun tuntemattomalle vierustoverille, joka ois koittanut sen jälkeen vaan hautautua penkin alle.
Ok melko levottomia ajatelmia.
Koitan pitää tätä blogia hengissä aina kun satun löytämään jostain ilmaisen Wlanin. Jee. Wuhuu.
Mutta nyt, pakko lähtä nauttimaan tästä lentokentän vilinästä ja lähdön tunnelmasta ja ja ja ja ja ja....!
Ps. Kyllä mua oikeasti vähän jänskättää.
Pps. Mää en tiiä pitäiskö mun pitää jotain fiksua ammattimaista blogistelua, vai saanko Sinimäiseen tyyliin selittää typeriä juttujani.
PPS. MUISTAKAA MYÖS INSTAGRAMISSA SEURAILLA MUN TYPERIÄ PÄIVITYKSIÄ , nimim. BLEUECC
...bue bye Finland, im gonna miss u all.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti