EINS, ZWEI, SUPER!

Nukuin eilen piiiiitkään, koska ajatus vapaapäivästä ilman mitään suunnitelmia ei hirveästi houkutellut.. Lopulta oli pakko kammeta ittensä ylös, koska olin melko varma että Frau Kieper ois pian tehnyt yllätysvisiitin mun huoneeseen, availeen ikkunoita ja sulkeen pattereita as usually.. Heti kun avasin verhot niin sain ylipirteät morgenit ja auringon ylistykset niskaani, ihmetysten kera kun en oo pihalla tai jossain.
 Nakkasinki sit kamppeet niskaan, suunnitellen että lähtisin tappaan aikaa kaupungille. Bussipysäkille päästyä aloin kuitenkin epäileen kulkeeko busseja ollenkaan, kun on pyhä? En viittiny jäädä ootteleen, vaan lähdin seikkaileen ajatellen että tuurillaan löydän jostain pysäkin johon ilmaantuis  bussi. Yllätin itsenikin, kun en löytänytkään bussia, vaan kävellen keskustaan!
Jo kovin perinteikkäästi menin sit mäkkäriin (anteeksanteeksanteeks) juomaan jääkahvia, lataileen musiikkia ja kuvia Instagramiin (!). Btw, kenenkään on ihan turha tuomita mua mun itteni lisäks mun mäkkijummailuista, koska se samperin massaketju-pleissi on ainoita paikkoja täällä missä on se hiton WLANi. Nii kerta. Oon mä käyny parissa muussaki kahvilas WLANia tavottelleen (turhaan) ja kahvilla muutenki. Mutta esim. Alexissa missä kävin, oli törkeän kallista KAAKAOTA (joo tilasin jääkahvin), toimimaton WLAN ja hihittelevä paksuhko tarjoilijapoika, joka sotki mun kuitin numerollaan ja epämääräisillä kommenteillaan. So not that good place, mäkki is much more better.
Well anyway, suunnittelin että oisin ajelehtinut muuten vaan busseilla pitkin kaupunkia, mutta mulla meni maku koko hommasta kun eka bussi johon hyppäsin ajo 500m päähän ja jätti koko lastin sinne(viimenen pysäkki?). Seuraavassa bussissa mihin nousin, niin se kuski halus ilmeisesti nähdä kaikkien liput. En aluks ymmärtäny tätä vaadetta, mutta seurasin vaan muiden esimerkkiä ja näytin sit sille kuljettajalle mun kk-lippua. En tiedä mitä se kuski alko inkuttaa mulle, joten katoin sitä vaan silmät pyöreinä ja koitin lausua mahdollisimman (ei niin) ymmärrettävällä saksalla, etten puhu enkä ymmärrä saksaa. Ei tainnut kuljettajakaan ymmärtää, kun se jatko vaan selittämistään, joten avasin suomalaisen sanaisen arkkuni, ja puhuin melko kylmäks sen kuskin. Tällä kertaa kuski katto mua silmät pyöreinä, ja hetken hiljaisuuden jälkeen se puhisi jotain viittoen samalla että menisin istuun.
En kyllä viittiny ton ämppäämisen jälkeen jäädä enää siihen bussiin, vaan jäin seuraavalla pysäkillä pois..
Palasin Kiepeen pakkaileen, koska Marc oli aiemmin laittanu viestiä että se tulis hakeen mut parin kaverinsa kans ja lähtäis ajelee Warburgiin, missä ois jotain Octoberfest-härdeleitä. Aluksi oli tosiaan takoitus että Marc ois tullu Paderborniin ja oltais käyty täällä tyylii syömässä jossain yms, mutta kun kuulin tään uuden pläänin piti mun miettiä hetki..  Warburgiin menee kuitenkin vajaa tunti ajaa, joten fiksuin ratkaisu ois että meen Marcin porukoille yöks, ettei Marcin tarvii ajella yötä vasten ees taas. Ei kai siinä muuten mitään, mutta musta on tosi,tosi,tosi ahdistavaa loisia muiden nurkissa, joten mieluummin kotona Suomessakin ajan jouluisin yms omaan kotiin nukkuun kuin jään esim äidille tai isälle yöks. Koitin katella netistä josko yöllä ois menny junia tms Warburgista takas Paderbornii, mutta mun netti pätki nii pahasti ettei koko hommasta tullu mitään.. Olisinko siis tylsä ja mukavuudenhaluinen, ja jäisin pojottaa Paderborniin yksin, vai lähtisinkö kohti tuntematonta? Lopulta päätin lähteä, koska oon jo kuitenkin melkee 2500km päässä kotoa, joten nyt on enää turha jarrutella. LIVE A LITTLE!
  Pojat tuliki sit kuuden maissa ja perillä Warburgissa oltiin vähän ennen seittemää. Tähän Warburgin Octoberfest-juttuun kuului tivoli, kymmeniä ruokakojuja, muuan kauppakoju ja tuhottomasti ihmisiä. Kysyin pojilta mikä on illan plääni, mihin Max sanoi, että ainakin ihan ekaks se haluaa ruokaa, joten ostettiin jostain kojusta Currywursti-ranskalais-hässäkät. Proud of myself, again, koska en yleisesti ottaen voi sietää makkaraa, mutta I tasted it anyway.. eikä se pahaa ollut, ihan jees! Ku oltiin saatu syötyä, niin Max joka on aina jotain vailla (hahahhaha) halus oluelle. Lähettii sit ettii kaljatelttaa. Se ei ollu kovin vaikea löytää, koska, noh, saksalainen kaljateltta on pikkasen jotain muuta kuin suomalainen... Siis kymmeniä, ellei satoja pöytiä, kaks yli parikytä metriä pitkää tiskiä ja varmaan yli tuhat ihmistä.. Teltan perällä soitti bändi, ja kaikki ihmiset laulo mukana ja tanssi pöydillä! That was soooo cooool! Tosi monet oli pukeutunu niihin saksalaisiin perinneasuihin ja se meteli oli niin käsittämätön etten kuullut edes omia ajatuksiani..  Ylitin taas itseni, ja (anteeks opettajat) join Octoberfestien ja Saksan kunniaks yhden tuopin olutta! And it wasnt that bad. Oltii kumottu lasit tyhjiks nii käytii parit tivolilaitteet läpi, mikä oli semi eeppistä sen yhden oluen jälkeen.. Mullahan on siis äärimmäisen surkea "alkoholipää", nii mulla nousee se ykskin semisti hattuun. Selvittiin kuitenki hengisä ne pari laitetta, ainaki melkee. En tiiä johtuuko se yleisestä "woooou kaikki on nii siistiä"-fiilistelystä vai mistä, mutta voin vaikka vannoa että tivoli Saksassa ei oo läheskään niin könänen kuin joku Tivoli Sariola, missä hurjin laite on joku Waltzeri. Käytiin nimittäin Maxin kans semmosessa laitteessa, mikä näytti aluks maailmanpyörältä, mutta mulla vaan kesti tovi tajuta että se onkin normaalisti maassa vaakatasossa, jolloin tyypit hyppää niihin "karsinoihin" seisomaan, ja after that se koko härdeli alkaa pyörii hullunlailla ja kun vauhtia on tarpeeks se nousee pystysuoraan ja apua.. THAT WAS AWFUL! Nyt ymmärrän miksei Marc ja Sven halunnu siihen.. Ennen kotiin lähtöä otettiin ammuntakisa yhellä kojulla, ja mä osuin jopa miltein keskelle kerran! jejejejeee. (Huomatkaa että Sini on joo melko väsyny jo kun teksti takeltelee semisti)
Thisss morningg heräsin jostain pikkukylästä, olin nähny erieeppisiä unia ja olin melko pihalla kaikesta. Sain itteni sen verran hereille että lähdin tsekkailee josko Marc ois heränny, ja löysinkin sen alakerrasta juttelemasta äitinsä kanssa. Syötiin aamupalaa ja sit lähettiin ostaan leipää kylältä. Oh my niitä maisemia.. Niinku ois kattonu Emmerdalea livenä! Tai siis, mäkiä ja peltoja ja pieniä teitä ja metsää ja lisää mäkiä ja niiiiin vihreää. Voi itku että siellä oli nättiä. Cant get it. Ja se kauppa... Pieni kulmakauppa jossa oli leipätiski, ja vanha naishenkilö myyjänä. En tiiä, niin epärealistista, love it.
Käytii kans tsekkaa läheisellä retkeilyalueella puuhotellit. Pfff so much things to explain, but im tireddddd.
Tuossa "ehkä" tärkeimmät eiliseltä, dunno. Ärsyttää kun ei oo aikoihin kirjoittanut muutakuin sanotuksia ja välillä päiväkirjaa, niin ei osaa enää kirjoittaa blogia. En osaa enää tiivistää asioita fiksusti, jos oon siis ikinä osannutkaan.. Well, not my problem, mää kirjotan nii lukekaa ja kärsikää te?
PS. Oon oikeasti melko yksinäinen, koti-ikävissäni ja menettämässä mielenterveyteni, koska Spotifyn random soittolistojen suurkulutuksen vuoksi osaan muutaman ROBININ biisin kertsit ulkoa. HEEELP?!
PPS. Mikäli mäkkäri on huomenna auki,heh, nii lisäilen viikonlopulta kuvia Instagramiin. Kiitos heei.